“Olen luonteeltani kuin viilipytty”, aloittaa Elle Tick. “Sinne kun pudottaa kiven, pinta ei kauan värise. Kivi vain lumpsahtaa läpi ja totean aijaa. Samoissa asioissa äitini Tanja puolestaan on luonnonvoima, kuin myrsky vesilasissa, ryöppyää joka puolelle. Ja sitten hän valuttaa ne samat nesteet takaisin kuppiin ja ryhtyy toimeen. Se voi heiluttaa mukia rajustikin, mutta koskaan se ei hajoa käsiin”, Elle filosofoi.

“Itse olen harkitsevaisempi, mietin ennen kuin teen. Ehkä se on ihan hyvä tämmösessä jatkajapolvessa, että on enemmän harkintakykyä ja vähemmän visionääriyttä. Visionääri tarvitaan, että jotain saadaan alkuun. Mutta sitten tarvitaan rauhallisempi, tasaisesti päämäärää kohti menevä johtaja vetämään sitä eteenpäin. Visionääri harvemmin palkkaa sellaista”, Elle virnistää. “Siksi Tanjan pitikin tehdä sellainen itse.”

“En ole myöskään aamuihmisiä. Hetki menee, yhden kahvin kun juon, niin olen valmis”, Elle jatkaa. “Toisaalta olen viime yönä nukkunut vain kaksi tuntia, kun kaikki mahdollinen pitää hereillä. Tänään on minun valmistujaiset, minusta tulee kauppatieteiden kandi.

Ja sitten on talonrakennusprojekti. Talon valmistaja veti itsensä konkurssiin. Eli hommat on kesken ja nyt selvitellään. Tarkoitus oli päästä jouluksi kotiin, mutta nyt ei tiedetä, että minkä vuoden jouluksi.”

Paras ratkaisu tulee säntäilemättä

Kaikkien haasteiden keskellä Ellen tilanne on kuitenkin hyvä, sillä hänellä on hyvät tukijoukot. Isovanhemmat auttavat vahtimalla talotyömaata.

Elle on itsekin aktiivinen: “Aika monta kertaa tuli sanottua rakennustyömaan päällikölle, että teillä on organisaatiossa isoja ongelmia, tuo ei tule toimimaan. He vastasivat vaan, että juujuu. Siellä kun yhdelle sanoi, että tulee liimattava lattia, ja toisenkin kanssa asiasta sopi, niin kolmas tuli ja laittoi kelluvan parketin. Jokaisen työmiehen kanssa piti asiat käydä erikseen läpi. Kommunikaatio ei valitettavasti ollut ainut asia mikä oli pielessä, mutta siitä se lähtee helposti rakoilemaan, ja kohta ei ketään enää kiinnosta, nuuskapussit ja muut roskat voi siivota keittiönkaappien alle piiloon asiakkaan uudessa kodissa.”  

“Sanoin asiasta kaikille, joita työmaalla näin. Ne vain vakuutteli, että ei ole mitään hätää. Isossa organisaatiossa voi olla vaikea päästä viestin kanssa huipulle.”

Säntäily ei silti auta. Kun on riittävän ammattitaitoinen, ei tee turhia liikkeitä. Elle kertoo isoisänsä Arton keinosta ratkaista ongelmia: “Hän hyödyntää valveunta.”

Valveuni eli hypnagogia on vaihe, jolloin ihminen on tietoisen ja tiedostamattoman rajamailla, ei vielä unessa, mutta ei täysin hereilläkään. Tässä tilassa voi saada hyvin luovia ideoita, sillä rationaalinen mieli ei ole enää läsnä. “Joissakin sairaaloissa kirurgit käyttävät valveunta ratkaistaakseen edessä olevien leikkauksien ongelmakohtia. Artokin menee pitkälleen, ja rupeaa miettimään jotain pulmaa. Sitten hän torkahtaa ja alkaa kuulua hirveä kuorsaus. Ihmetellään mikä katupora tohon tuli. Kun hän havahtuu, kuuluu että keksin ratkaisun!

Riippuen ongelmasta, itse saatan lähteä vain suoraan ratkaisemaan sitä. Jos ei toimi niin yritän uudestaan. Isomman ongelman kohdalla nukun ensin yön yli. Sain esimerkiksi juuri yhden todella turhauttavan sähköpostin, johon mietin kolme päivää vastausta. Mielestäni vastasin harkitusti. Haluan olla mahdollisimman neutraali, mutta myös tuoda esiin oman kantani niin, että toinen ei loukkaannu. Minun turhautumiseni ei tarvitse näkyä läpi. Tässä yrityksessä ei ole ennen toimittu näin. Toiminta on osa organisaation uudistumisprosessia, mutta en tiedä tuleeko siitä uutta kulttuuria, se edustaa ehkä enemmän minun persoonaani.”

Uutisia kuudella kielellä

“Lukion kävin SYK:ssä, Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Sitä ennen olin SVK:ssa, Suomalais-venäläisessä koulussa. Menin SYK:iin sen takia, että halusin lukea kieliä. Mutta kielten opetuksen taso oli meille SVK:sta tulleille kulttuurishokki.

Olen tehnyt Pushkinin kielitaitokokeen, venäjänkielen taitoni on toisen äidinkielen tasolla, mutta se unohtuu kun kieltä ei tule hirveästi käytettyä. Nyt venäjää ei oikein uskalla puhua missään.

SVK:n aikana käytiin kahdesti Venäjällä, Pietarissa ja Moskovassa. SYK:ssa oli mahdollisuus osallistua kielikurssille Moskovan yliopistossa. Mutta sitten tuli korona ja kielikurssi korvattiin ruuanlaittokurssilla, jossa tehtiin kaalipiirakkaa. Ei siinä kielitaito hirveästi karttunut, eikä piirakkakaan aitoa babuškan tekemää voittanut.

Kun Ukrainan sota alkoi, aloin seuraamaan uutisia eri kielillä: saksaksi, ranskaksi, venäjäksi, viroksi ja suomeksi. Niin, ja tietysti englanniksi. Ensinnäkin oli yllätys miten paljon kaikki mediat valehtelee. Missään ei ollut samaa tietoa. Ja kukaan ei viitsinyt korjata tietoja. Yllätyin, miten hyvä mun sanavarasto sitten olikin.”      

Touring Carsin jatkaja sai äidinmaidossa tekemisen mallin

Elle ei kuulosta tavanomaiselta parikymppiseltä, joka haaveilee nomadielämästä palmun alla.  “Kaikki eivät ole yrittäjän lapsia. Minä olen saanut äidinmaidossa selkärangan. Töissä tehdään töitä. Toisaalta, kotona tehdään myös töitä.”

“Olin kolme kuukautta vanha kun Tanja lähti Pariisiin workshoppiin ja työnsi minut roll-up julisteen taakse ja sanoi, että kita kiinni. Minä sitten nukuin koko lapsuuteni, tai niin minulle on kerrottu. Ehkä aika kultaa muistot”, Elle myhäilee.

“Opiskelen kauppatieteitä. Valmistuin kauppatieteiden kandiksi, Bachelor of arts (Hons.) in business and management, Northamptonin yliopistosta. Siellä olisi valmistujaiset paikan päällä marraskuussa, mutta olen silloin töissä. On Islannin matkaa ja muuta. Ehkä sitten ensi vuonna, kun valmistun maisteriksi. Ajattelin, että vuosi voisi olla hyvä aika maisteriopinnoille. Kandiin meni kaksi vuotta. Minulla on kiire töihin, koska Tanja haluaa taas pitää hänen kolme eläkepäiväänsä”, Elle toteaa sarkasmilla höystettyyn tyyliinsä.

“Siitä on varmaan kymmenen vuotta, kun Tanja ensimmäisen kerran jäi eläkkeelle. Hän jäi kotiin eikä ollut kertonut aikeistaan kenellekään. Ihmiset alkoivat soitella ja hän vastasi, että mä jäin eläkkeelle. Oltiin kaikki, että okei. Hän jäi siihen sohvalle ja makasi kolme päivää. Ja sitten hän lähti takaisin töihin. Oli tullut tylsää.”

Sarjaomistajaksi rauhallisuus voimavarana

“Minusta ei tule toimitusjohtajaa. Sarjayrittäjä tai sarjaomistaja voisi olla lähellä sitä mitä haluaisin tehdä. Tanjalla on ajatuksissa, että vuoden päästä kun valmistun maisteriksi, hän lahjoittaa loput yrityksestä minulle ja jää eläkkeelle. Tätä ei tule kyllä tapahtumaan. Mutta eiköhän hän jonkinlaisen loman pidä.”

Olen jo hallitusvastuussa ja sitä kautta mukana kehittämässä yritystä. Hoidan hallituksen HR-roolia, joka sopii minulle ainakin toistaiseksi. Operatiivisella puolella teetän erilaisia HR-tutkimuksia. Edustan messuilla ja teen kaikenlaista juoksevaa hommaa.

Päivät alkavat sillä, että tulen paikalle ja istun Tanjaa vastapäätä hänen asiakastuoliin. Siinä minä aloitin vuonna 2020. Koronan vuoksi hyppäsin mukaan erityistilanteessa. Tuolloin kaikki meidän markkinointi oli suuntautunut ulkomaille. Ensin luultiin, että kaikki loppuu kun ulkomaalaiset asiakkaat lakkasivat tulemasta, mutta tehtiinkin täyskäännös ja alettiin palvella kotimaisia asiakkaita. Se oli hektistä aikaa.

Tanjalla on kymmenen asiaa samaan aikaan työn alla. Toiset kymmenen juoksevaa asiaa odottaa siinä pöydällä. Töissä me juttelemme yrityksen asioista, katsomme kuvia, autan Tanjan sähköpostien oikeinkirjoituksessa, sen sellaista. Tanja on niin nopea, että saattaa jäädä kirjoitusvirheitä, kuten esimerkiksi “pictures are easy to crap”. Minä olen tarkempi ja englannin kielen taitoni on parempi.

Välillä teemme kumpikin omia töitämme. Parasta lähekkäin työskentelyssä on se, että oppii paljon yrityksen tilasta ja pysyy kärryillä siitä missä mennään. Joskus tosin, kun tarvitsee keskittyä, on työt mentävä tekemään jonnekin muualle.”

Ellen ja Tanjan yhteistyö on yleensä ihan soljuvaa, vaikka välillä takkuaa. Visionäärin mielestä tasainen tyyppi on toisinaan hidas. Silloin olisi mukava, että olisi oma työhuone.

“Tanja sanoo mulle usein, että mitä sinä teet, mikset tee töitä? Vitsi olet laiska. Vastaan, että kyllä minä teen töitä. Mutta en tee niitä sillä tavalla, että pompin monessa asiassa samaan aikaan. Teen yhden asian loppuun ja sitten siirryn seuraavaan. Minulla on oma työjärjestys. Jossain vaiheessa muna on viisaampi kanaa.”

Yrityskulttuuri muuttuu hitaasti, ratkaisu kerrallaan

“Tuon taloon uudempaa ajattelua. Työpäivän aikana on esimerkiksi ihan hyvä olla taukoja. Juttelemme paljon Tanjan kanssa ja siinä ohessa välittyy nämä ajatukset uudenlaisista toimintatavoista. Kerran esimerkiksi tuli puheeksi, että yksi työntekijä halusi tehdä etätöitä ja pohdimme miten se voisi olla mahdollista. Päädyimme siihen, että hybridityö voisi olla toimiva ratkaisu. Nyt meillä on mahdollista saada yksi etäpäivä viikossa."

Elle on huomannut, että kun asioista alkaa työyhteisössä kysyä, se voi nostaa pintaan erilaista mielipahaa, sekä aiheellista, että myös turhaa kitinää.

“Lopputuloksena olen sitä mieltä, että juuri nyt kurinpalautus olisi paikallaan. Se on paljon sanottu, kun se tulee minun suustani, sillä minä olen se, joka on opiskellut organisaatiopsykologiaa ja HR-hallintaa. Kaikkea sitä, kuinka tulisi mukautua työntekijän jokaiseen tarpeeseen. Miten pitäisi johtaa esimerkillä, eikä tyylillä management by perkele.

Porukka sanoo, että ei kuulu toimenkuvaan tai ei oo mun homma, tee itse. Valitetaan siitä, että ne, jotka on palkattu tänne tekemään manuaalista työtä, joutuvat tekemään manuaalista työtä. Heidän työtehtävänsä pitäisi automatisoida. Mutta emmehän me tarvitsisi heitä siinä vaiheessa. Siihen oli syynsä, että päätimme käyttää ne resurssit, jotka olisi voitu käyttää automatisaatioon, heidän palkkaamiseensa.

Perinteinen lähestyminen olisi antaa jollekin potkut. Asiantuntijaorganisaatiossa se tulee kalliiksi. Koska maailman tilanne on mikä on, ei olisi varaa irtisanoa ja kouluttaa jälleen uutta asiantuntijaa. Ei ole helppoa ratkaisua.”

Panos Touring Carsiin ja toimialaan näkyy jo

“Ilman minua HR kehitys jäisi täysin pois Touring Carsissa. Lisäksi koko toimialalta jäisi pois nuorten kuunteleminen. Se tuli mukanani, kun perustettiin MAT Nuoret -foorumi, vaikka eihän sinne kukaan liittynyt”, Elle nauraa. “Minua on haastateltu moniin paikkoihin ja kutsuttu MAT:n, meidän kattojärjestö Matkailuajoneuvotuojat ry, hallituksen kokoukseen juttelemaan nuorten ajatuksista ja siitä millainen on tämä uusi asiakassukupolvi. Se tieto jäisi pois, ainakaan vielä ei ole kukaan muu ottanut koppia.”

Elle kertoo, että matkailuautoilu oli ennen sitä, että ostettiin halvin matkailuvaunu ja vietiin se jonnekin pellon laitaan ja asuttiin siellä kesä. Nykyisin kyse on luksusmatkailusta. Otetaan pakettiauto, laitetaan sinne sänky, sisustetaan hienosti, lähdetään kiertämään maailmaa ja postataan #vanlife kuvia. Meininki on aivan eri.

“Muutos on väistämätön, oli minua tai ei. Mutta ehkä voin edistää sitä muutosta. Ollaan suunniteltu DIY-paketteja, joihin tulisi ohjeet miten tehdä matkailuauto. Mielessä on myös tempaus, jossa rakentaisimme matkailuauton yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Sisustettaisiin vanlife-tyyppisesti. Se tulisi esittelyyn Lahden messuille ja siellä se huutokaupattaisiin.”

Elle valitsee taistelunsa

“Vuoden päästä minulla on toivottavasti paperit kourassa ja olen ehkä työelämässä. Olisi tarkoitus tehdä Tampereen Kauppakamarin tarjoamat Hyväksytty Hallituksen Jäsen -koulutukset seuraavaksi. Koska olen jo hallitustyössä, koulutus voisi olla jo nyt hyödyllinen, mutta toisaalta voisin antaa peruskoulutuksen muhia ensin. Olen ajatellut myös tehdä eMBA lisäosan, siitä saisin johtamisaspektia lisää.

Minua kiinnostaa myös sijoittaminen ja erityisesti lääketiede. Voisin lähteä rahoittamaan jotakin lääketieteen innovaatioita pääomasijoittajana. Yksi unelmani on perustaa oma sairaala. Se voisi olla ulkomaillakin.”    

“Ajatuksissani olen rajaton. Mutta onhan jaksamisella rajat. En aina pidä huolta jaksamisestani. Välillä käyn uimassa. Vesibaletti on ihanaa. On käyty siellä kaikki kolme polvea, Ritva, Tanja ja minä.

Tykkään tehdä kaikkea luovaa, maalata, piirtää ja valokuvata. Nyt on tullut tehtyä kortteja, mutta maalaan isojakin tauluja. Akryyli on ehkä eniten oma juttu.

Olen miettinyt minkälainen taide sopisi uuteen kotiin, mutta ehkä ensin pitää nähdä miten valo käyttäytyy tilassa ja minkä kokoinen taulu sinne sopii. Nyt tuntuisi, että mahdollisimman suuri, mutta sitten toisaalta samalle seinustalle tulee myös sohva ja piano.

Olen soittanut pianoa vauvasta lähtien. En kunnolla osannut kävellä, mutta soitin jo. Kun kädet eivät yltäneet, oli varpaat jatkona. Nostin jalan siihen koskettimille. Valokuvassa olen semmoinen punainen pallo, joka soittaa pianoa.

Jotenkin pianon soittaminen tuntuu vaikealta nykyisin. Vasen käsi ei oikein toimi. Olen soittamisessa hyvä, mutta en ikinä tule olemaan siinä loistava. Nuotista soittaminen ja yleisölle esiintyminen eivät ole vahvimpia juttujani. Mutta nämä ovat niitä kiviä, jotka putoavat sinne viilipurkkiin. Turhauttaa hetken, mutta sitten siirryn eteenpäin.

Ennen kaikkea olisi kiva päästä muuttamaan. Sähköissäkin menee kuulemma vielä kuukausi, mutta kyllä ne jouluvalot joskus tulee.”

Elle Tick

Touring Carsin toinen pääomistaja ja hallituksen jäsen, mukana matkassa vuodesta 2020.